Arvostelu: Huge L - Puuton lehti (mixtape)

Hector ja Lehdetön puu? Ei. Asa ja Puuton oksa? Ei. Huge L ja Puuton lehti? Bingo! Länsimäen Billy the Kidin parin kuukauden takaisen mixtapen on määrä osoittaa, kertooko laantunut julkaisutahti maltillisemmasta biisien hiomisesta vai ehtymäisillään olevasta runosuonesta. Vai onko koko suvantovaihe vain arvostelijan vilkkaan mielikuvituksen tuote?



01 Jäin
02 Don kudon
03 Prodhuger
04 Mania (remix)
05 Pätkätyö (skit)
06 Paperi rahaa (kuuntele)
07 Arkinen
08 Maailman vauhis
09 Kolmekymmentä
10 Ihan mit vaan
11 ILS (skit)
12 Letkeenpää (kuuntele)
13 (skit)
14 Suojatiellä (kelopuu alkp.)
15 Narsissi (kuuntele)
16 Pullopostia perheelle
17 Tulen loistos (kelopuu pois.)
18 Sä (remix)
19 Autotune (alkp.)
20 Qhan vittuilin part.2 (alkp.)
21 Vaatekappale (alkp.)
22 Pukeudun, puhun, nukun ja tapaan sut
23 Egolooginen (alkp.)
24 Mustavalko (kelopuu alkp.)

Ainakin ennen noin 70-minuuttisen kuuntelukokemuksen aloittamista asetelmat ovat hyvät: biisilista näyttää runsaalta ja sitä herkullisemmaksi se tulee, mitä enemmän Hugen MySpacesta löytyviä näytteitä kuuntelee. Kymmenen euron tilaus houkuttelee varmasti fania kuin fania myös pienen Rapeinta-mini-CD-pettymyksen jälkeen, koska alle puoli euroa kappaleelta on tänä päivänä lähes ilmaista lystiä.

Onneksi viimeinenkin Rapeinta-virityksestä katkeroitunut kuuntelija voi unohtaa notkahduksen viimeistään Paperi rahaa -raidan jälkeen, jolla Frank Einsteinin nimissä häärivä maestro näyttää taas upeasti samplemetsästäjän ja -käyttäjän kyntensä. Samalla kovalla linjalla kiekon voittokulkua jatkavat nimensä mukainen Arkinen, syvällisempi Kolmekymmentä ja aidosti katkera Narsissi, joka todistaa komeasti "näytebiisit ovat aina albumin huonoimpia" -väitteen vääräksi.

Ei ole kuitenkaan ihme, ettei tämä suomiräpin Kari Peitsamo keikkaile. Harva ainutlaatuiseen ja sitäkin mittavampaan tuotantoon vähemmän tutustunut maijameikäläinen lämpeäisi näin tasaiselle flowlle ja keskenään samanlaisille träkeille, olisivat ne sitten kuinka omaperäisiä tahansa. Näistäkin träkeistä liian moni tarjoaa vain flashbackina viitteen menneestä tuotannosta ja vaatisi sen takia tietynlaista päivitystä tai esimerkiksi vierailijoita. Lyriikoista löytyy tietysti edelleen paljon oivaltavia kikkoja:

Jos tää julkastais USA:s,
kaikki tuottajat kuuntelis tän uuestaa
Tälläset taustat on pelastanu räppäreit
Yhtä läskii, ku mellakat Mäkkäreis

Itseasiassa ainoa asia, mikä allekirjoittaneen kuitenkin hieman yllättää on se, että platan huonoimmaksi anniksi jäävät loppupuoliskon uudet versioinnit ennenkuulluista kappaleista. Lähinnä Qhan vittuilin part. 2:en alkuperäisversio sekä Pukeuden, puhun, nukun ja tapaan sut onnistuvat joten kuten muiden jäädessä tårta på tårta -tasolle. Yllätyksenä se tuli siksi, että muulloin Frankin uudelleenmiksaukset ovat olleet lähes poikkeuksetta iloa korvalle. Nytkään ne eivät silti millään tapaa pilaa nautintoa, saati särähdä korvaan.

Ei-kovin-mixtapemainen Puuton lehti on hyvä lisä mixtapien mittavaan kerhoon ja toimisi jopa kohtuullisen tasapainoisena kokonaisuutena ilman lopun remix-kokoelmaa. Tai ainakin levy on jo tälläisenään todella hyvänä maistiainen siitä, mitä Kelopuu on tuomassa tullessaan. Vai tuleeko siitä se odotettu täysin totutusta Hugesta poikkeava lätty...?

Tuomio: Yhdeksän tähteä kahdestatoista