Haastattelussa Pyhimys

© Monsp

Suomiräpin jokapaikanhöylä Pyhimys tuskin kaipaa esittelyjä, mutta kerrotaan nyt sen verran, että Monsp Records on julkaissut tänään hänen kahdennentoista sooloalbuminsa Paranoid. Miehellä riittää varmasti kiireitä sen tiimoilta, mutta koskaan ei voi olla liian vähän aikaa Miami Honeymuunin piinapenkkiin!

Moro Pyhi! Talvi tekee taas tuloaan, mitkä fiilikset?
Fiilikset on hyvät. Kesä oli vähän rankka, ja syyskuun alussa oli vähän takki tyhjänä. Nyt on kuitenkin taas virtaa, ja on jotenkin taas vähemmän rästissä olevia hommia.

Tänään ilmestynyt albumisi Paranoid vuosi nettiin jo reilu viikko sitten omien havaintojeni mukaan parillekin eri kanavalle. Onko tapaus tehnyt sinut paranoidiksi vai mitä olet siitä ajatellut?
Levyn vuotaminen nettiin ei ollut mikään markkinointitemppu, mutta jotenkin en ollut siitä yllättynyt. Uskon myös, että se ei vaikuta käytännössä ainakaan negatiivisesti levyn menestykseen. Nettiin se menee kuitenkin, ei sille mitään voi.

Pääasia on joka tapauksessa itse musiikki ja sehän on jälleen kerran sykähdyttävän erilaista! Levylle on kaapattu aivan toisenlainen tunnelma kuin edellisiin tuotoksiin. Mistä Paranoidin tarina sai alkunsa ja kuinka nopeaa sen luominen oli viisi vuotta työn alla olleeseen Mediumiin verrattuna?
Paranoidissa ei ole varsinaisesti mitään tarinaa, mutta selkeästi hahmo, joka saattaa olla viipale oman persoonan kieroimmista puolista. Itselleni on tärkeää, että levyt ovat keskenään erilaisia. On kuitenkin yhä hankalampaa toteuttaa se ilman, että se olisi itsetarkoituksellista. Tämä levy oli jo osittain toistoa uran alkuvaiheiden teemoista. Tavallaan takaportti, jossa on toki riskinsä.

Paranoidia ei suinkaan ole tehty viimeisen puolen vuoden aikana, vaan lomittain muiden projektien kanssa. Se on toimintatapa joka on itselle ominaista, ja joissain herättää ihmetystä. En tarvitse mitään tiettyä moodia tehdä levyä, vaan päinvastoin odotan aina sitä, että pääsen kirjoittamaan. Sitten fiiliksen mukaan jatkan sitä projektia, joka sillä hetkellä tuntuu hauskimmalta. Ensimmäiset demot on nauhoitettu varmaan joskus 2009 Aztran biitteihin, joista ei sitten löytynyt tarpeeksi laadukkaita filuja.

© Mika Sirén

Itse olen levyn kuunneltuani erityisen vaikuttunut tarinan, räppäystyylien ja miksauksen yhtenäisyydestä. Kuinka platan miksaajaksi löytyi Steen1 ja miten biittinikkarit löysivät tiensä sille?
Kierrettiin Stenkan kanssa paljon 2006-2008, mutta sitten oli Kylmä Kiertuetta ja tuli Teflonit ja Rugerit, niin ei sitten oikeastaan ollut mitään yhteisiä projekteja. Lähetin Kalelle demoja, se otti ne koneelle ja kuunteli myöhemmin. Niissä ei ollu nimiä, eikä se tajunnu edes, että ne on mun biisejä. Mut kai se sit samantien suostu. Meillä on hyvä toimintatapa, ja se on hyvä et joku haastaa niitä ideoita, ja sanoo suoraan mikä vituttaa.

Biittejä löytää aina satunnaisesti juottoloista, mutta sattumalta. Paljon oli versioita biiseistä ja vaihtoehtosia ratkaisuita, mutta nämä jäi. KSP tuli ihan puun takaa skedeleffan soundtrackistä, jonka Ezra näytti ohimennen. Kävi ilmi, että se on sen frendi, ja pyysin biittejä joista kolme meni levylle.

Hyvä niin. Ideoita tosin näyttää riittävän myös sanoituspuolella vielä vuosienkin jälkeen! Mistä kaikki tuo inspiraation määrä on peräisin?
Inspiraatio on suoraan käännettynä sisään puhallus, ja viittaa siihen, että Jumala tulee ruumiiseen ja alkaa toteuttaa työtään sitä kautta. Itse vaan teen biisejä. Samalla tavalla ne menee Nokialle keksimään uusia kännyköitä ja Heseen kastikkeita. Joskus ne on vähän vanhan kierrätystä, mut joskus löytyy jotain uutta. Mä meen toimistolle ja alan kirjottaa. Tosin kuten mainittu, uusien näkökulmien löytäminen on entistä hankalampaa.

Teflon Brothers

Vaan eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa... Kerroit heinäkuussa Paranoidin olevan mahdollisesti viimeinen soolojulkaisusi. Mistä päätös - kuinka lopullinen se sitten ikinä onkaan - juontaa juurensa ja mitä tapahtui projekteille kuten 111111? Täysin et kai kuitenkaan ole laittamassa pillejä pussiin, sillä eikös tänäkin vuonna pitäisi olla tulossa vielä Ruger Haueria ja Teflon Brothersia? Entäs Perhosveitsi-Heikin ja Lika-Akin duetto?
Paranoid valitettavasti nyt jää viimeiseksi Pyhimys-julkaisuksi, juurikin edellä pohjustetuista syistä. Aloin tekemään työnimellä 111111 kulkenutta levyä joskus keväällä 2010. Siihen olin pyytänyt Hugelta biittejä, ja demotin seitsemän biisiä. En kuitenkaan pitänyt niistä, ja pöllin sieltä parhaat palat muihin projekteihin. Syynä oli hyvin pitkälti se, että tuntui, että väkisin pitää hakea jotain uutta ja joku uusi tyyli tai jostain kasvattaa vielä isompi parta tai jotain. Joskus tän ikuisen identiteettikriisin on päätyttävä. Mä tajusin ehkä, että mä en tee edes levyjä, vaan jotain pitkää sarjaa. Mä en haluu, et sille käy niinku Lostille. Kuitenkin tää koskee tältä erää vain Pyhimys-juttuja.

Tefloneilta tulee ainaki vielä kolmas harmoninen täydentäjä, Rugerin kevätlevy, jee. Onhan tässä kaikkee.

Hässäkkää tosiaan riittää oman musiikkisi lisäksi muiden bisneksien kanssa pyörittäessäsi muun muassa Ramin Välitys Oy -ohjelmatoimistoa. Mistä ammenat virtasi kaikkeen hektiseen pyöritykseen? Vai onko elämäsi sittenkään sitä, miltä se kuulostaa?
Vaikea sanoa miltä se kuulostaa. Ennen sentään kun kaikki sanottiin Iltiksessä tai telkkarissa, niin sen sai itsekin lukea. Tässä nettiajassa on se ongelma, ettei ole mitään hajua mitä "ne näyttää päälähetyksessä", niinku BB:ssä sanotaan. Mä koen, että teen ehkä jonkin verran enemmän tota paperiosaston hommaa, ku normiräppäri, mut se johtuu siitä, et mä en halua mennä muille töihin. Mä oon kokenut, että Monspissa on järjettömästi potentiaalia, mutta Kepe ei vaan pysty tekemään yhtään enempää. Se on kuitenki vaan yks ihminen. Töihin mä en kellekään mee, eikä sekään nyt haluu antaa mulle osuutta, niin mä keskityn sitten tukitoimiin, niinku scouttaamiseen ja keikka- ja tuotepuoleen. Tällä hetkellä on roolit aika hyvin balanssissa ja molemmilla on liikaa duunia.

Mitenkäs sitten ehdit lukuisten töidesi lomassa kuunnella kaikkea tätä hyvää suomiräppiä ja muuta musiikkia, mitä Suomessa ja maailmalla tehdään? Suomiräpistähän sanotaan joka vuosi sen olevan parhaimmillaan, mutta onko se niin?
Mä en usko, että mikään paranee. Kaikki kehittyy, mutta ei sitä voida arvottaa hyvä/huono-asteikolla. Muutenkin vertailu on vaikeeta. Ainakin tää juttu on laajentunu niin, ettei tää oo enää mikään "juttu". Tää on monta eri juttua, joilla on sama esi-isä, niinku mammutit ja muurahaiset, jotka ei edes enää kiipeä joka kesä Vuokattiin palvomaan samaa pöllöä.

Mä kuuntelen KBK:n joka kerta, koska se on ammattiliiton jäsentiedote, mutta muuten en kuuntele enää mitään musaa. Se on surullista.

Etkö edes vahingossa radiosta? Soittolistoillahan räppi on viihtynyt jo pitkään, ja nyt moni toivoo niin sanottujen epäkaupallistenkin artistien nousevan parrasvaloihin. Tuo toivomus kuulostaa kuitenkin tietyllä tavalla paradoksaaliselta, sillä eikö juuri menestyminen pilaa räppärin kuin räppärin "UG-maineen" Suomessa? Vai onko sinun mielestäsi esimerkiksi Jaren & VilleGallen musiikki muuttunut suosion myötä jotenkin radikaalisti? Eihän JVG:ssäkään tainnut kenenkään mielestä olla mitään vikaa, ennen kuin urheiluräppi löi läpi...
Nää on niin vaikeita kysymyksiä. Mä tuen poikia, koska mä tajuun sen läpän, ja tajuun niitä. Jos joku ei tajuu, ei voi mitään. Mä tajuun jotain Rähinän juttuja, ja jotain Monspin juttuja mä en voi sietää. Tota kaupallisuussanaa käytetään tossa ainoastaan siinä merkityksessä, että minkä mielikuvan joku artisti antaa. Kaikki ne on kaupalisia, jos niitä kaupassa myydään. Mutta jos tuotteesta, jota ei markkinoida isolla rahalla tulee yhtä suosittu kuin jostain johon on uhrattu vitusti massia, niin yhtäkkiä se oma duuni unodetaan, ja ne on "kaupallisia". Ja sit taas mun mielestä JVG oli kaupallista ihan alusta asti, ja se, että ne oli sitä niin avoimesti, oli mun mielestä yks niistä vahvuuksista. Ne ties mitä halus, ja sit se vaan tehtiin. Red Stripe on vitun pahaa, mut se on ilmasta.

Pyhimys (oikealla), Ruudolf, VilleGalle ja Jare © Andrei6000

Se, että tuleeko JVG:n musiikki muuttumaan, nähään vasta seuraavalla levyllä.

Kaksikon managerina saitkin seurata snapback-jätkien suomiräppihistorian todennäköisesti nopeinta nousua Suomen halutuimpien keikkakokoonpanojen joukkoon ja taidat olla myös lavalla osalla keikoista. Miltä sinusta, alusta asti skenemme eteen puurtaneena, tuntui nähdä Linnanmäen Raketti-laitteen tyylinen ampaisu korkeuksiin niin läheltä? Tunnetko ikinä edes pientä katkeruutta siitä, että Monspin ensimmäisen kultalevyn pokkasivatkin pelkät amatöörit etkä vaikkapa sinä?
Toi Manageri on kiva nimitys, ku se sopii hyvin tohon niiden karaktäärikavalkaadiin. Todellisuudessa mun rooli ei eroo juurikaan siitä, mitä se on esimerkiksi Junon, Noah Kinin tai Heikki Kuulan kanssa. Ei meillä oo mitään virallista managerointidiiliä, mut niinku sanoin Keijo on vaan yks ihminen, ja kyl tarvii olla useempikin edistäjä tälle Monspin Yellowmic-siivelle. Mä uskon, että tän tyyppiset hommat tulee työllistämään mua jatkossa entistä enemmän.

Eikö "suomiräpillä ei elä" -fraasi sitten olekaan pelkkä salaliitto, jolla muusikot koittavat piilotella mahtavaa omaisuuttaan, jotteivät joutuisi jakamaan sitä nousukkaiden kanssa? Kuinka monen suomalaisen arvioit elävän hiphopin avulla "leveästi"?
Mä uskon, että toi fraasi on ennemminkin vaan jäänne. Sitä paitsi meillä päin se kuuluu, "Ei suomiräpillä elä ku Jorkkeli!", ja koska valta on vaihtunut, niin sen ansiosta mä elän suomiräpillä. Mä uskon, että meitä on yllättävän monia, mut hyvin pieni osa on sellasia, jotka on pelkästään artisteja. Omalla naamalla ja äänellä eläminen on pidemmän päälle mahollista vaan harvoille, se on ihan selvää. Mut sen yhen levyn tai keikan tai T-paidan takana on monta kättä jotka toimittaa sen sun käteen, ja kehittää uusia ideoita siihen problematiikkaan.

Tietenkin on muutamia kansallisen staran asemassa olevia, jossa se ansio on musiikkilajista riippumatta perustyöläistä runsaampi, eikös niin. Ramia on juutalaiseksi syytetty, ja onhan se keikkamyyjän prossa aina laulajan nahasta. Kaiken näköisiä rakenteita kuitenkin tarvitaan, ettei tuolla joku Gracias yksin lähettele sähköposteja, että ottaako Kankaanpään baari tällaisen pojan laulelemaan. Kuva liitteenä.

Eiköhän tähän mielikuvaan ole varsin hyvä lopetella. Kiitos Mikko!



Pyhimyksen kotisivut
Pyhimys Facebookissa